Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta laitan nyt jokusen sanan tähän kuitenkin :D.
Helmikuu on kohta takana ja hiihtolomat vietetty. Tammikuussahan loppiaisena oli viimeksi varsinainen helle ja niin oli myös eilen, sunnuntaina 26.2. Otimme aurinkoa ja nautimme lämmöstä. Helmikuun lämpötilat on pääsääntöisesti ollut 14-18 astetta päivisin (öisin +7-12), joukossa muutama viileämpi ja toisaalta muutama lämpimämpikin päivä ja sitten eilinen hellepäivä, jolloin lämpö kipusi jo aamusta pariin kymmeneen ja puolen päivän aikaan oli jo +26 varjossa. Sadepäiviä ei ole helmikuussakaan ollut kun pari; “…aurinko armas…”, niinhän laulussakin sanotaa. 
Hiihtoloman alkaessa lämpötilat pysyttelivät +18-20 asteessa, huipentuen eiliseen.
Hiihtolomaa odotettiinkin ja se meni vauhdilla. Mutta mukavaa oli! Lauantaina 18.pvä Reijolle tuli puhelu autovuokraamosta, että he ovat myyneet kaikki isot autot pois ja vain pieniä on tarjolla. Ota tai jätä. Vuokrauksemme oli tarkoitus alkaa parin tunnin päästä, joten päätimme, että hän hakee tarjolla olevan pienen auton, kun emme olleet varmoja, mistä siihen hätään olisimme löytäneet toisen auton, kun kaikki vuokrausliikkeet oli menossa viim. parin tunnin päästä kiinni ja sunnuntaisin olisivat suljettuina. Niinpä ajelimme Kia Picantolla koko loman. Kovaa se ei kulkenut, mutta toimi ja pääsimme paikasta toiseen ongelmitta! Eipä ollut ainakaan ongelmaa löytää parkkipaikkaa! Vuokraamo on siis lopettamassa (meidän uskollinen vuokraajamme!), ilmeisesti taloudellisista syistä. Surullista, mutta aika tavallista täällä päin Eurooppaa :/. Toisaalta niin halvat hinnat talvenkin aikan on ollut (halvimmillaan 7€/pvä), joten eipä kait tuo ihmekään ole.
Maanantaina kävimme yhden suomal. rouvan luona kahvittelemassa ja sitten Miramar-ostoskeskuksessa hakemassa sormikkaat seuraavan päivän laskettelua varten. Tiistaina muut (+ esikoisen kaveri) lähtivät klo 7.15 Sierra Nevadaan ajelemaan (reilu 2 tunnin ajo) ja minä jäin nukkumaan. Olin tehnyt eväät mukaan, joten söivät aamupalan matkalla. Mulla oli päivän aikana 2 kielikurssia, joten en lähtenyt mukaan reissuun ja enpä olisi oikein mahtunutkaan kyytiin, kun oli suksia ym. mukana pienessä autossa. Täytyy myös myöntää, että ihan kiva oli olla itsekseen yksi päivä 
. Luin kirjaa (viikon aikana luin 6 kirjaa! -vähän innostuin…), kävin ko. kursseilla ja nautin omasta olostani.
Vuorilla ja laskettelemassa oli kuulemma tosi kivaa ja kotiin palasikin illalla väsyneet, mutta onnelliset talviurheilijat punasine poskineen. Kotona odotti lämmin pannari kermavaahdolla.
Keskiviikkona menimme käymään Plaza Mayor ostos-kompleksissa ja tarkoitus oli ostaa Espritin outletista vaatteita. No, eipä tarvinnut tuhlata rahaa, kun liike oli lopettanut (viimeksi kävimme siellä tammikuun alussa ja se oli toiminnassa). Istuimme sitten hetken kahvilla ja jotain tytär löysikin sitten muista kaupoista mukaan matkaan.
Torstaina päätimme lähteä “katsastamaan” Málagan uuden joulun aikaan valmistuneen satama-alueen. Siitä oli tehty oikein hieno kävelykatuineen, kauppoineen, kahviloineen, ravintoloineen, pikku puisto-alueineen jnejne. Päivä oli lämmin ja viihdyimme alueella ihastellen uutta ja siistiä aluetta. Ja pysähdyimmepä ihailemaan yhtä venettäkin (tai pitäisikö sanoa laivaa), joka oli jonkun yks. hlön vene. Katolla oli helikopteri ja muutenkin veneen kyydissä oli 2 eri kokoista moottorivenettä, kumivene, vesiskootteri, purjevene… Eli ei ihan pienen rahan vene. Se oli valtava. Niin isoa yksityistä venettä en ole ennen nähnyt, en edes Monacossa! No, rahalla saa ja mopolla pääsee, niinhän se meni?!? Me tyydyimme kuitenkin palaamaan Kiamme luokse parkkihalliin ja ajelimme tyytyväisenä ikkunat auki ja “luut ulkona” kotikonnuille.
Perjantaina olikin sitten “mennään kahdestaan” päivä eli lähdimme Reijon kanssa ajelemaan Perianan kylään, jossa on yksi kuuluisa ja suosittu oliiviöljyn tuottaja firma. Kuulemma tuottaa parasta oliiviöljyä, mitä rahalla saa… Ensin motaria ja sitten noustiin vuoristoteille. Huikeat oli maisemat ja hirmuiset määrät oliivipuita! Löysimme perille kylään, joka oli korkealla vuorella ja katselimme hetken ympärillemme kylässä. Emme innostuneet kuitenkaan lähtemään opastetulle kierrokselle “tehtaaseen”, vaan tyydyimme auringon paisteeseen ja kylän tunnelmaan. Pikku hiljaa lähdimme sitten ajelemaan Nerjaan, jossa sijaitsee myös nk. “Euroopan parveke”.
Mukava pieni kaupunki, jossa pistäydyimme syömässä “menu del dían” ja hetken kierreltyämme päätimme ajaa Málagan lentokentälle Starbucks kahvilaan. Se tuttu ja turvallinen valinta ;)! Reijo halusi kinuskisen Cafe macchiaton ja lentokenttä on ainoa paikka täällä lähistöllä, mistä sitä saa. Siispä sinne!
Kotiin palasi onnellinen ja iloinen pariskunta! Lapset lomailivat kavereiden kanssa, rentoutuivat, urheilivat (surffausta, fudista, lenkkeilyä…) ja nautiskelivat, kun ei tarvinnut herätä kelloon (paitsi la aamuna, kun Jimillä oli peli).
Lauantaina palautettiin auto ja lähdettiin kävelylle Reijon kanssa rantaan. Oli lämmintä n. 20 astetta, aurinko helotti, joten käytiin ostamassa juomat ja pipaksia (auringonkukan siemeniä; täällä syödään niitä koko ajan ja joka paikassa!) ja mentiin rantahietikkoon istuskelemaan. Todettiin siinä istuessa ja napostellessa taas kerran, että tätä todella tulee ikävä ensi talvena…
Lapset jäivät kumpikin kavereilleen yöksi, joten meillä ei ollut kiire kotiin ja niinpä istuimme rannalla hyvän tovin.
Loman sitten “kruunasi” eilinen hellepäivä ja koska oli sunnuntai, päätimme todella levätä -aurinkoa ottaen! Samalla luin kirjaa ja sainkin sen luettua klo 23.15 mennessä. Kaikki loppuu aikanaan -tämäkin hiihtoloma- joten kello soimaan seitsämäksi ja nukku matin huomaan suljin silmäni.
Kuten alussa kirjoitin, helmikuu on siis kuta kuinkin ohi ja maaliskuu käsillä. Tänään lämpöä on tällä hetkellä +20 varjossa, parvekkeen ovi on auki, linnut visertelee ja mieli on niin hyvä. “Ei mitään multa puutu…”
Eikö tässä nyt ollutkin vaan jokunen sana?!!?
Kevättä kohti siis, myös siellä Suomessa!
.) Päivät meni kovin hurjalla vauhdilla, kun tekemistä ja seuraa oli. Niinpä pian koittikin tiistai ilta ja oli aika lähteä junalla saattamaan vieraita lentokentälle ja takaisin Suomeen.
